Tunnen olevani jumala, kun on edessäni nainen,
jolla on tiukka etukumara- ilosanomaani levitän !
Tunnen nousevani kohti taivasta, nousu voima suoraa pullosta.
Kerran totesi tohtori haimasta, joka pettää ellen ala pudota.

Aamusta iltaan ja illasta aamuun elän samaa kaavaa toistaen
Sohvalta hautaan vie tämä tie, pian tähtenä taivaalla loistaen.
Kuljen ylämäkeen reppu selässä, ja se reppu on täynnä syntejä.
Suljen silmät- silti kulkee perässä se koura, joka lyö minut maahan.

Otan turpaan elämältä.
Enkä turhaan.

Ja se koura, joka minua koulutti oli enkelin.
Ja se enkeli lausui minulle näin "kuule poika.."
"Nyt on aika olla selvinpäin, taakka laskea selästä"
Minä lupasin tekeväni näin niin kauan kunnes alan dokata.

Ei kukaan täällä selviä elossa; talven jälkeen
maassa seisoo hautakiveni kenossa.
Vain tarina ihmisestä jää, jota toiset jäävät
kertomaan, kunnes omaan kuoloonsa kompastuu -
kevään jälkeen päätyy viereeni makaamaan.